Friedrich Schiller (1759–1805) oli saksalainen runoilija, näytelmäkirjailija, historioitsija ja ajattelija, jonka elämä kulki sotilaskoulun kurista Weimarin klassismin henkiseen vapauteen. Württembergissä syntynyt Schiller koulutettiin alun perin sotilaslääkäriksi, mutta hänen intohimonsa kirjallisuuteen vei hänet pian konfliktiin esivallan kanssa ja lopulta vapaammille kulttuuripiireille. Hän nousi kuuluisuuteen dramaattisilla näytelmillään, joissa yhdistyvät voimakas tunne, poliittinen jännite ja moraalinen kysymyksenasettelu, ja hänen tuotantonsa teki hänestä yhden saksalaisen kirjallisuuden keskeisistä nimistä. Schillerin teoksissa korostuvat vapaudenkaipuu, yksilön ja vallan välinen ristiriita, ihmisarvo sekä kysymys siitä, voiko ihminen kasvaa moraalisesti kohti jaloutta. Nämä aiheet puhuttelevat yhä, koska ne liittyvät nykyajan keskusteluihin vallasta, oikeudenmukaisuudesta, yhteiskunnallisesta vastuusta ja henkilökohtaisesta omatunnosta. Hänen historialliset näytelmänsä ja runoutensa osoittavat, miten taide voi samanaikaisesti viihdyttää, liikuttaa ja haastaa lukijaa pohtimaan yhteistä hyvää. Schillerin perintö elää vahvana eurooppalaisessa kirjallisuudessa, teatterissa ja aatehistoriassa, ja hän on edelleen tärkeä lukija niille, jotka etsivät kirjallisuudesta suuria tunteita, moraalista syvyyttä ja ajatonta pohdintaa vapaudesta. Erityisesti hän puhuttelee lukijoita, jotka nauttivat klassisesta draamasta, historiallisista ristiriidoista ja teoksista, joissa ihminen asetetaan suurten valintojen eteen.